3. Kuvanveisto

Kuvanveisto eli plastinen sommittelu tarkoittaa terminä perinteisesti veistämällä tehtyjä kolmiulotteisia teoksia. Materiaalina voi käyttää melkein mitä vain, esimerkiksi marmoria, puuta, savea, paperia, muovia tai vaikka jätteitä. Veistos on sellainen, joka näyttää kauniilta katsoi sitä mistä suunnasta tahansa. Tärkeää on veistoksen liike. Jos se on käsiteltävissä useista eri näkökulmista, voidaan puhua plastillisesta tilasta. 

Tehtävänämme oli suunnitella savesta veistospari yhdessä parin kanssa. Aihe annettiin vastakohtasanapareista. Veistoksen tuli olla puoliabstrakti ja siinä täytyi olla myös tyhjää tilaa, joka on veistoksessa yhtä tärkeää kuin siihen kuuluva muoto ja massa. Meidän sanapari oli hiljainen-äänekäs. Savityöt eivät ole ikinä olleet lemppareitani, joten ajatus siitä, että sen täytyisi vielä olla yhtenäinen jonkun toisen työn kanssa tuntui hankalalta. Lähdimme miettimään asioita, jotka olisivat äänekkäitä ja hiljaisia ja jotka liittyisivät jollain lailla yhteen. Alussa meillä oli ideoita, joita oli todella hankala toteuttaa. Lopulta päätimme tehdä ihan kaksi hahmoa. Toiselta puuttuisi pää, ja hän istuisi hieman kumarassa. Tämä kuvaisi hiljaista. Toisen hahmon me asettaisimme ensimmäisen selkää vasten. Se olisi pystyssä ja suu aukeaisi ammolleen. Sillä olisi ikäänkuin tiikerin piirteet ja se kuvaisi hiljaisen hahmon varjoa. Molemmille reikä mahaan, joka yhdistäisi niitä ja loisi tyhjää tilaa. Ideana oli siis että ulkoapäin hiljaisen oloinen saattaa oikeasti sisimmässään olla äänekäs ja rohkea

Minä siis tein äänekkään hahmon. Mitä työn lopputulokseen tulee, niin ainakin me saatiin se tehtyä! Ja meillä oli idea, jonka toteutimme parhaamme mukaan. Mielestäni tämä oli melko vaikeakin tehtävä, mutta opin kuvanveistosta taas uusia asioita.